Kuva: Veikko Kähkönen

Nimi: Leo-Pekka Tähti

Lempinimi: Lepe, Leksa

Syntymäpäivä: 22.6.1983 Porissa

Asuinpaikka: Pori

Seura: Porin Tarmo

Valmentaja: Juha Flinck

Koulutus: valmentajan ammattitutkinto (2016), tietojenkäsittelyn perustutkinto/datanomi (2002)

Motto: kehitys pysähtyy tyytyväisyyteen

 

Tämä Tähti syttyi maailmaan Porissa 22.6.1983. Ensimmäisinä vuosina harmaita hiuksia vanhemmilleni toi synnynnäinen selkäydinvamma ja muutaman vuoden jälkeen nuoren miehen energisyys.

Lapsuuteni vietin Porin Väinölässä, jossa kasvoin tiiviissä kaveriporukassa pihapelejä pelaten ja koiruuksia kehitellen. Perheessäni oli myös kaksi vuotta vanhempi isosisko, joten hän piti huolen, että koiruudet kantautuivat aina myös vanhempieni korviin. Lapsuuteni oli ihan normaalia pienestä ”rajoitteesta” huolimatta.

Urheilu ja kilpaileminen kiehtoivat minua jo lapsesta lähtien. 8-vuotiaana sain ensikosketukseni urheilun pariin, kun olin mukana pelaamassa pyörätuolikoripalloa Porissa. Oman ikäisiäni ei ryhmässä kuitenkaan ollut ja lopulta tuo pienikin ryhmä ”kuivui” kasaan.

11-vuotiaana silloinen fysioterapeuttini vei minut Rauma-Basketin koripalloharjoituksiin. Pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan SM-sarjatason joukkueeseen – aikuisten kanssa. Into oli kova ja isäni kuljetti minua kerran viikossa Euraan koripalloharjoituksiin.

14-vuotiaana kiinnostuin pyörätuolikoripallon lisäksi pyörätuolikelauksesta. Toukokuussa 1998 päätin osallistua yhdessä kaverini kanssa Eura-maratonille: kaverini juosten, minä kelaten. Alkoi määrätietoinen harjoittelu kohti päämäärää: elämäni ensimmäistä maratonia. Lopulta kelasin puolimaratonin aikaan 1.26.49.

Muutama päivä Eura-maratonin jälkeen sain puhelinsoiton Porvoosta. Pyörätuolikelauksen aktiiviharrastaja Voitto Korhonen soitti ja kertoi, että hänellä olisi kelaustuoli vapaana minua varten. Niinpä suuntasimme yhdessä vanhempieni kanssa Porvooseen.

Vähitellen kovan harjoittelun myötä innostuin lajista aina vaan enemmän ja enemmän. Harjoittelusta tuli tavoitteellista ja määrätietoista. Vuonna 2000 kelasin ensimmäiset SE-lukemani Ruotsin Göteborgissa 200 metrin ja 10 000 metrin matkoilla. Seuraavana vuonna osallistuin ensimmäisiin arvokisoihin, kun vuorossa olivat EM-kilpailut Sveitsin Nottwilissä.

Vuosi 2002 oli urani kannalta tärkeä, sillä nykyinen valmentajani Juha Flinck astui silloin mukaan kuvioihin. Juha järjesteli ja järkeisti harjoitusohjelmani uuteen uskoon: kehitys oli parissa vuodessa huima. Ateenassa 2004 juhlin urani ensimmäisiä paralympiakultamitalejani.

Sen jälkeen paralympialaisista on tullut kotiin tuomisina useita paralympiamitaleja: Ateenasta lähtien olen ollut lähes voittamaton satasen matkalla. Tähän mennessä arvokisamitaleja on kertynyt kaikkiaan jo lähes 30. Ja tarina jatkuu yhä…

Urheilu-uran jälkeinen aika on ollut myös ajatuksissa, sillä taskussa on valmentajan ammattitutkinto. Tänä päivänä olen kuitenkin ammattiurheilija, viisinkertainen paralympiakultamitalisti ja moninkertainen arvokisamitalisti. Nautin ammattiurheilijan elämästä edelleen täysillä!